PRAHA JA MÜNCHEN

 Reissujuttuja viikkojen takaa. Tässä kun taas on ollut vähän kaikenlaista.

Niinkun kuvastakin saattaa päätellä, niin seuraavana matkakohteena oli Tsekki ja Praha.

Pyysin vinkkejä Prahaan Facebookissa ja mun postauksen nähtyään Alessia pyysi saada liittyä seuraan. Olin lähdössä matkaan itsekseni, joten matkaseuran saaminen ei ollut yhtään pöllömpi käänne. Varattiin Airbnb-asunto ja hypättiin RegioJetiin. RegioJetin busseissa jokaisella matkustajalla on oma näyttö ja mahdollisuus katsoa eri TV-sarjoja ja elokuvia tai kuunnella musiikkia taikka radiota koko matkan ajan. Lisäksi tarjolla oli ilmaista kahvia, teetä tai kaakaota. Viisi tuntia bussissa sujui hujauksessa ja yhtäkkiä oltiinkin toisessa maassa ja uudessa kaupungissa.

Halusin tottakai päästä näkemään John Lennon Wallin ja sinnehän me sitten suunnistettiin. 

Paripäiväinen retki Prahassa käytettiin nähtävyyksien tarkasteluun, tsekin kielen ihmettelyyn ja noh, kaljan juomiseen. Sain paljon vinkkejä Prahan matkaa varten, joten valittiin parhaat päältä ja harhailtiin pikkukujilla suositeltuja paikkoja etsien. Oli oikein hyvä reissu, sanon mä. Kikateltiin vaan Alessian kanssa koko matka ja tehtiin asioita, jotka tuntu sillä hetkellä hyvältä. Jos huvitti mennä kotiin, mentiin kotiin, mut jos huvitti lähtee kemuttaa, lähettiin kemuttaa. Ei ollut kiire mihinkään.

Käytiin The Guardianin huomiomalla Cross clubilla ja olihan se ihan älyttömän siisti paikka. Tässä kuva siis ulkoa, mutta antanee osviittaa siitä, minkä näköistä sisällä oli. (Yritin kovasti saada hyvää kuvaa myös sisältä, mutta onnistuin aikeissani surkeasti)

Metrolaiturilla

Tässä kuvia kerrostaloista jossain Prahan laitamilla.

Prahassa oli myös merkkivaateliikkeiden outlet, jonne halusin lähteä katsomaan uusia kenkiä. Alessia päätti jäädä kiertelemään kaupungissa, joten lähdin taittamaan matkaa yksin. Katsoin tarkasti reitin google mapsista, mutta tietenkin hyppäsin yhdessä kohtaa väärään bussiin. Tai siis bussilinjahan oli aivan oikea, suunta vain vastakkainen. Tajusin mokan vasta noin puolen tunnin ajelun jälkeen ja hyppäsin kyydistä keskellä jotain laitakaupunkialuetta. Ympärillä ei ollut mitään tai ketään. Hetken meinas keljuttaa, mutta sitten päädyin vaan naureskelemaan tyhmyydelleni. Yhden bussiin juoksuyrityksen ja 20 minuutin odottelun jälkeen pääsin palaamaan takaisin jo lopulta sinne Outletiinkin. Eihän sieltä tietenkään mitään kenkiä löytynyt, mutta olipahan taas reissu. Ihan vaan keljuillakseni kohtalolle matkustin takaisin ilman lippua ja vastoin kaikkia luonnonlakeja ja odotuksia kukaan ei kyselly sen perään. Kotimatkalla nukuttiin Alessian kanssa vieretysten melkein koko matka Berliiniin asti.

IFAT2016 -messut Münchenissä. 

Prahan reissun jälkeen olin Berliinissä puolitoista päivää ja sit lähdinkin moikkaamaan Isosisko-Iidaa Müncheniin. Kevyet seittemän tuntia bussissa ja sitten harhailua hotellia etsiessä. Lopulta saavuin Google Mapsin ohjaamaan paikkaan, siirryin toiseen kerrokseen ja koputin huoneen 205 oveen. Odottelin, mutta vastausta ei kuulunut. Soitin Iidalle. Se sanoi, että ei ollut kuullut koputuksia, mutta lupasi tulla avaamaan. Hetken kuluttua puhelun toisesta päästä alkoi kuulua naurua. Iida oli oman huoneensa ulkopuolella käytävässä ja meiksi siis jossain aivan väärässä hotellissa. Onneksi mun häiriköimän huoneen asukas oli jossain muualla kuin kotona, joten epämukavilta keskusteluilta vältyttiin. Toinen onni oli se, että oikea hotelli oli onneksi melkein kivenheiton päässä. Miksi, oi miksi yhdessä kaupungissa pitää olla kaksi samannimistä hotellia, jotka sekoittaa myös googlemapsin?

Münchenissä vietin kaksi päivää kierrellen ja katsellen. Pääsin osallistumaan IFAT2016 -messuille ja näkemään messu- ja kongressikeskuksen, joka on noin 4 kertaa Paviljongin kokoinen. Oli huippua nähdä Isosisko-Iidaa ja vaan viettää iltaa hotellihuoneessa juoden viiniä ja syöden suklaata. Koko miniloman ajan kamppailin kuitenkin kahden vaihtoehdon välillä: jatkaisinko perjantaina kohti Itävaltaa ja Wieniä vai palaisinko Berliiniin ja kemuttaisin Torsstrassen festareilla italialaiskamujen kanssa. Väsymystilat ja fakta, etten omistanut enää yhtäkään puhdasta vaatekappaletta,  saivat mut lopulta palaamaan takaisin Berliiniin. Kotimatka kesti tällä kertaa tunnin verran ylimääräistä, kun autobahn oli joltain osin korjauksessa ja jouduttiin ajelemaan pikkuteitä pohjoiseen. Eipä vituttanu ei, kun tuli nälkä ja vesi loppui ja ilmastointi ei toiminut ja Wifi oli muka "Erittäin vahva", muttei koskaan yhdistänyt. Onneksi kotona oli taas kaikki hyvin.

Viime aikoina

 

Kylläpäs aika onkin rientänyt. Tämä kirjoitus on ollut luonnoksissa varmaan kuukauden päivät jo keskeneräisenä ja täynnä random kuvia kaikkialta. Tässä siis taas kuvia sieltä ja täältä.

Pauliina Puranen kävi siis kyläilemässä (kuukausi?) sitten ja me kemuteltiin koko neljäpäiväinen vierailu putkeen, kateltiin nähtävyyksiä ja syötiin karkkeja. Ensiksi kuvia siis niiltä hetkiltä

Lavastettu kuva mojitoista ja karamellipussista. Yritettiin saada huonossa valaistuksessa tumblr-tyyppistä heruttelukuvaa, mutta ihan ei lähteny putkeen se homma. Onneksi mojitot ja karamellit oli sentään hyviä.

Tässä kuvassa herättiin siihen todellisuuteen, että koko homma on vaa lähtenyt lapasesta. Palattiin Wilden Renatesta aamuauringon paisteessa ja sit oli vaan lyhkästen unien jälkeen pakko jatkaa.

Tässä vielä molempien fiilikset vierailusta.

Pauliina lähti sunnuntaina illalla joskus yhdentoista aikoihin ja meikkis palasi kotiin pakkailemaan, koska seuraavana päivänä oli het aamusta lähtö Amsterdamiin. Herätys oli painajaismainen, mutta ehdin kuin ehdinkin junaan. Syy Amsterdamin reissulle oli siis Local Heroes -kurssi, joka järjestettiin yhteistyössä Hogeschool van Amsterdamin kanssa. Hollantilaiset opiskelijat suunnittelivat meille viisipäiväisen ohjelman sankaruuteen liittyen Amsterdamissa ja me puolestamme teimme saman Berliinissä.

Ihana kattoterassi Amsterdamissa. Taivas oli purppura ja vaaleanpunainen, ilma lämmin ja tunnelma odottava.

Taisin ehkä hitusen ihastua kanaaleihin, asuntolaivoihin, ihaniin kerrostaloihin ja pyöräilykulttuuriin. 

Koska oltiin Amsterdamissa, piti tottakai juoda Heineken olutta. Tämä kuva siis piknikiltä jostain puistosta. Syötiin paljon hummusta, vihanneksia ja mansikoita.

Eräs ryhmä oli järjestänyt scavenger huntin ja yhtenä stoppina oli EYE elokuvamuseo, jonka alakerrasta löytyi muutaman ihmisen elokuvateattereita ja ihan älyttömän siisti näyttely. Olisin voinut viettää koko päivän tuolla. 

Tässä kuva parkkihallin alle rakennetusta baarista. Tämän jälkeen jatkettiin Sugar Factoryyn, jonne Sanne oli neuvotellut meidän kaikkien nimet listalle. Paulalla oli mukana vihreää vartalomaalia, joten tottakai jokainen meistä sai omanlaisen sotamaalauksen. DJ:n lisäksi lavalla oli koko illan trumpetisti, joka improsi konemusiikin päälle omiaan. Lisäksi klubin työntekijät kulkivat juhlivan kansan keskellä jakaen mehujäitä. Taisin syyä kolme.Yksi Zinan kaveri, Jan nimeltään, intoutui tanssimaan mun kanssa niin, että meinasi tukka irrota. Heiluttin ja huidottiin koko yö tanssilattialla muita tönien. Nauroin koko yön.

Kaiken kaikkiaan viikko Amsterdamissa oli virkistävä ja viihdyttävä. Näin, koin, nauroin, ärsyynnyin, pyöräilin ja opin. On olo, että sinne tulee palata vielä näkemään loputkin.

Tässä kuva vielä kotimatkalta. Oon aivan ihastunut tuuliturbiineihin. 

Pää on aivan täynnä koko ajan ja tuntuu, että on hankalampi kirjoittaa, kun on niin paljon sanottavaa. Ajattelin kuitenkin hitaasti mutta varmasti alkaa tyhjentämään mun mieltä tänne aktiivisemmin, ehkä se auttaa ymmärtämään kaiken mitä täällä on oikein meneillään. Berliinissähän on nimittäin koko ajan kaikenlaista meneillään. Mun elämässä esimerkiksi pientä panikointia syksyn ja tulevan suhteen. Kummastakaan ei nimittäin tällä hetkellä ole minkäänlaista varmuutta. En omista kotia tai suunnitelmia, mutta uskon kaiken ehkä sujuvan tavalla tai toisella. Kahden viikon päästä mulla on harkkahaastattelu skypen välityksellä Helsinkiin. Pitäkää peukkuja!