Viime aikoina

 

Kylläpäs aika onkin rientänyt. Tämä kirjoitus on ollut luonnoksissa varmaan kuukauden päivät jo keskeneräisenä ja täynnä random kuvia kaikkialta. Tässä siis taas kuvia sieltä ja täältä.

Pauliina Puranen kävi siis kyläilemässä (kuukausi?) sitten ja me kemuteltiin koko neljäpäiväinen vierailu putkeen, kateltiin nähtävyyksiä ja syötiin karkkeja. Ensiksi kuvia siis niiltä hetkiltä

Lavastettu kuva mojitoista ja karamellipussista. Yritettiin saada huonossa valaistuksessa tumblr-tyyppistä heruttelukuvaa, mutta ihan ei lähteny putkeen se homma. Onneksi mojitot ja karamellit oli sentään hyviä.

Tässä kuvassa herättiin siihen todellisuuteen, että koko homma on vaa lähtenyt lapasesta. Palattiin Wilden Renatesta aamuauringon paisteessa ja sit oli vaan lyhkästen unien jälkeen pakko jatkaa.

Tässä vielä molempien fiilikset vierailusta.

Pauliina lähti sunnuntaina illalla joskus yhdentoista aikoihin ja meikkis palasi kotiin pakkailemaan, koska seuraavana päivänä oli het aamusta lähtö Amsterdamiin. Herätys oli painajaismainen, mutta ehdin kuin ehdinkin junaan. Syy Amsterdamin reissulle oli siis Local Heroes -kurssi, joka järjestettiin yhteistyössä Hogeschool van Amsterdamin kanssa. Hollantilaiset opiskelijat suunnittelivat meille viisipäiväisen ohjelman sankaruuteen liittyen Amsterdamissa ja me puolestamme teimme saman Berliinissä.

Ihana kattoterassi Amsterdamissa. Taivas oli purppura ja vaaleanpunainen, ilma lämmin ja tunnelma odottava.

Taisin ehkä hitusen ihastua kanaaleihin, asuntolaivoihin, ihaniin kerrostaloihin ja pyöräilykulttuuriin. 

Koska oltiin Amsterdamissa, piti tottakai juoda Heineken olutta. Tämä kuva siis piknikiltä jostain puistosta. Syötiin paljon hummusta, vihanneksia ja mansikoita.

Eräs ryhmä oli järjestänyt scavenger huntin ja yhtenä stoppina oli EYE elokuvamuseo, jonka alakerrasta löytyi muutaman ihmisen elokuvateattereita ja ihan älyttömän siisti näyttely. Olisin voinut viettää koko päivän tuolla. 

Tässä kuva parkkihallin alle rakennetusta baarista. Tämän jälkeen jatkettiin Sugar Factoryyn, jonne Sanne oli neuvotellut meidän kaikkien nimet listalle. Paulalla oli mukana vihreää vartalomaalia, joten tottakai jokainen meistä sai omanlaisen sotamaalauksen. DJ:n lisäksi lavalla oli koko illan trumpetisti, joka improsi konemusiikin päälle omiaan. Lisäksi klubin työntekijät kulkivat juhlivan kansan keskellä jakaen mehujäitä. Taisin syyä kolme.Yksi Zinan kaveri, Jan nimeltään, intoutui tanssimaan mun kanssa niin, että meinasi tukka irrota. Heiluttin ja huidottiin koko yö tanssilattialla muita tönien. Nauroin koko yön.

Kaiken kaikkiaan viikko Amsterdamissa oli virkistävä ja viihdyttävä. Näin, koin, nauroin, ärsyynnyin, pyöräilin ja opin. On olo, että sinne tulee palata vielä näkemään loputkin.

Tässä kuva vielä kotimatkalta. Oon aivan ihastunut tuuliturbiineihin. 

Pää on aivan täynnä koko ajan ja tuntuu, että on hankalampi kirjoittaa, kun on niin paljon sanottavaa. Ajattelin kuitenkin hitaasti mutta varmasti alkaa tyhjentämään mun mieltä tänne aktiivisemmin, ehkä se auttaa ymmärtämään kaiken mitä täällä on oikein meneillään. Berliinissähän on nimittäin koko ajan kaikenlaista meneillään. Mun elämässä esimerkiksi pientä panikointia syksyn ja tulevan suhteen. Kummastakaan ei nimittäin tällä hetkellä ole minkäänlaista varmuutta. En omista kotia tai suunnitelmia, mutta uskon kaiken ehkä sujuvan tavalla tai toisella. Kahden viikon päästä mulla on harkkahaastattelu skypen välityksellä Helsinkiin. Pitäkää peukkuja!