PRAHA JA MÜNCHEN

 Reissujuttuja viikkojen takaa. Tässä kun taas on ollut vähän kaikenlaista.

Niinkun kuvastakin saattaa päätellä, niin seuraavana matkakohteena oli Tsekki ja Praha.

Pyysin vinkkejä Prahaan Facebookissa ja mun postauksen nähtyään Alessia pyysi saada liittyä seuraan. Olin lähdössä matkaan itsekseni, joten matkaseuran saaminen ei ollut yhtään pöllömpi käänne. Varattiin Airbnb-asunto ja hypättiin RegioJetiin. RegioJetin busseissa jokaisella matkustajalla on oma näyttö ja mahdollisuus katsoa eri TV-sarjoja ja elokuvia tai kuunnella musiikkia taikka radiota koko matkan ajan. Lisäksi tarjolla oli ilmaista kahvia, teetä tai kaakaota. Viisi tuntia bussissa sujui hujauksessa ja yhtäkkiä oltiinkin toisessa maassa ja uudessa kaupungissa.

Halusin tottakai päästä näkemään John Lennon Wallin ja sinnehän me sitten suunnistettiin. 

Paripäiväinen retki Prahassa käytettiin nähtävyyksien tarkasteluun, tsekin kielen ihmettelyyn ja noh, kaljan juomiseen. Sain paljon vinkkejä Prahan matkaa varten, joten valittiin parhaat päältä ja harhailtiin pikkukujilla suositeltuja paikkoja etsien. Oli oikein hyvä reissu, sanon mä. Kikateltiin vaan Alessian kanssa koko matka ja tehtiin asioita, jotka tuntu sillä hetkellä hyvältä. Jos huvitti mennä kotiin, mentiin kotiin, mut jos huvitti lähtee kemuttaa, lähettiin kemuttaa. Ei ollut kiire mihinkään.

Käytiin The Guardianin huomiomalla Cross clubilla ja olihan se ihan älyttömän siisti paikka. Tässä kuva siis ulkoa, mutta antanee osviittaa siitä, minkä näköistä sisällä oli. (Yritin kovasti saada hyvää kuvaa myös sisältä, mutta onnistuin aikeissani surkeasti)

Metrolaiturilla

Tässä kuvia kerrostaloista jossain Prahan laitamilla.

Prahassa oli myös merkkivaateliikkeiden outlet, jonne halusin lähteä katsomaan uusia kenkiä. Alessia päätti jäädä kiertelemään kaupungissa, joten lähdin taittamaan matkaa yksin. Katsoin tarkasti reitin google mapsista, mutta tietenkin hyppäsin yhdessä kohtaa väärään bussiin. Tai siis bussilinjahan oli aivan oikea, suunta vain vastakkainen. Tajusin mokan vasta noin puolen tunnin ajelun jälkeen ja hyppäsin kyydistä keskellä jotain laitakaupunkialuetta. Ympärillä ei ollut mitään tai ketään. Hetken meinas keljuttaa, mutta sitten päädyin vaan naureskelemaan tyhmyydelleni. Yhden bussiin juoksuyrityksen ja 20 minuutin odottelun jälkeen pääsin palaamaan takaisin jo lopulta sinne Outletiinkin. Eihän sieltä tietenkään mitään kenkiä löytynyt, mutta olipahan taas reissu. Ihan vaan keljuillakseni kohtalolle matkustin takaisin ilman lippua ja vastoin kaikkia luonnonlakeja ja odotuksia kukaan ei kyselly sen perään. Kotimatkalla nukuttiin Alessian kanssa vieretysten melkein koko matka Berliiniin asti.

IFAT2016 -messut Münchenissä. 

Prahan reissun jälkeen olin Berliinissä puolitoista päivää ja sit lähdinkin moikkaamaan Isosisko-Iidaa Müncheniin. Kevyet seittemän tuntia bussissa ja sitten harhailua hotellia etsiessä. Lopulta saavuin Google Mapsin ohjaamaan paikkaan, siirryin toiseen kerrokseen ja koputin huoneen 205 oveen. Odottelin, mutta vastausta ei kuulunut. Soitin Iidalle. Se sanoi, että ei ollut kuullut koputuksia, mutta lupasi tulla avaamaan. Hetken kuluttua puhelun toisesta päästä alkoi kuulua naurua. Iida oli oman huoneensa ulkopuolella käytävässä ja meiksi siis jossain aivan väärässä hotellissa. Onneksi mun häiriköimän huoneen asukas oli jossain muualla kuin kotona, joten epämukavilta keskusteluilta vältyttiin. Toinen onni oli se, että oikea hotelli oli onneksi melkein kivenheiton päässä. Miksi, oi miksi yhdessä kaupungissa pitää olla kaksi samannimistä hotellia, jotka sekoittaa myös googlemapsin?

Münchenissä vietin kaksi päivää kierrellen ja katsellen. Pääsin osallistumaan IFAT2016 -messuille ja näkemään messu- ja kongressikeskuksen, joka on noin 4 kertaa Paviljongin kokoinen. Oli huippua nähdä Isosisko-Iidaa ja vaan viettää iltaa hotellihuoneessa juoden viiniä ja syöden suklaata. Koko miniloman ajan kamppailin kuitenkin kahden vaihtoehdon välillä: jatkaisinko perjantaina kohti Itävaltaa ja Wieniä vai palaisinko Berliiniin ja kemuttaisin Torsstrassen festareilla italialaiskamujen kanssa. Väsymystilat ja fakta, etten omistanut enää yhtäkään puhdasta vaatekappaletta,  saivat mut lopulta palaamaan takaisin Berliiniin. Kotimatka kesti tällä kertaa tunnin verran ylimääräistä, kun autobahn oli joltain osin korjauksessa ja jouduttiin ajelemaan pikkuteitä pohjoiseen. Eipä vituttanu ei, kun tuli nälkä ja vesi loppui ja ilmastointi ei toiminut ja Wifi oli muka "Erittäin vahva", muttei koskaan yhdistänyt. Onneksi kotona oli taas kaikki hyvin.