KUUKAUSI 1

Oon aloittanut noin tuhat kirjoitusta, mutta en oo saattanut loppuun niistä vielä yhtäkään. Niinpä tässä nyt kuva- ja ajatusoksennus kaikesta mitä täällä onkaan taas ollut meneillään. On aivan älytöntä ajatella, että oon viettänyt Berliinissä jo yhden neljäsosan koko vaihtoajastani. Noin 30 päivän aikana on ehtinyt tapahtua aivan mahdottomasti.

Sain pissatulehduksen, enkä meinannut saada siihen apua, kun terveyskeskuksen infotäti ei ymmärtänyt mua. Onneksi toinen asiakas, myöskin englantia puhumaton nainen, päätti, että mun on saatava nähdä lääkäri, otti mut käsikynkkään ja löysi kuin löysikin henkilön, joka englanniksi osasi neuvoa mut oikeaan paikkaan. Antibiootit saatiin ja tulehdus parantui.

Kävin luonnontieteellisessä museossa katsomassa dinosaurusnäyttelyä ja hämmästelemässä ihmisen pienuutta. Seuraavalla kerralla aion kyllä mennä myös siihen luonnontieteelliseen museoon, jossa on näytillä epämuodostuneita sikiöitä. Ajatus on samaan aikaan houkutteleva, kuumottava ja pelottava. On siis ehdottomasti nähtävä se omin silmin.

Kuvia kattojen yltä ja alta.

  

 Minun Berliinin lemppareita on kyllä isot ulkoilmakirpparit sekä vintage- ja second hand -liikkeet. Niitä on miljoonasti, eikä koskaan tiiä mitä vastaan sattuu tulemaan. ¨

Tämä kuva on kivasta baarista Neuköllnistä.

 Ainut huono puoli täällä klubeissa ja baareissa on se, että kaikkialla on sallittua tupakoida. Ulkona vietetyn illan ja yön jälkeen vaatteet täytyy joko pestä tai tuulettaa kunnolla, koska muuten niitä ei voi käyttää enää ollenkaan. 

Lisäksi ehdin jo vieraila Oranienburgissa sijaitsevalla Sachsenhausenin keskitysleirillä. Alueena leiri on ollut aika pieni, mutta siellä on mestattu kymmeniä tuhansia natsien vastustajia ja juutalaisia. Vaikka keskitysleirin tunnelma sai aikaan puistatuksia ja ahdistusta, aion silti vaihtoni aikana vierailla myös Auschwitzissa ja Birkenaussa. 

Työ tekee vapaaksi

Vappuviikonloppu alkoi vierailulla yhdessä kivassa baarissa. Palailin kotiin joskus kolmen aikoihin aamuyöllä ja näin eteisessä taskulampun valoa. Ehdin jo vähän säikähtää, mutta onneksi se olikin vain Kämppis-Petja tekemässä lähtöä klubille. Se kysyi mua mukaan ja hetken mielijohteesta päätin liittyä sen seuraan. Yö venyikin aamuun saakka ja kotiin palailtiin joskus 11 jälkeen aamulla. Vapunaaton vietinkin tämän vuoden ensimmäistä darraa potien ja nukkuen. Great success!

Pahasta olosta selvittyäni löysin laukustani avaimen, jonka alkuperästä ei ollut mitään hajua. Pieni avain, joka ei kuulunut kotona mihinkään, eikä varmasti ollut vahingossa tarttunut mistään matkaan. Petja onneksi virkisti mun muistia ja kertoi mun ensin heitelleen vähän kolikoita sinne sun tänne(niitä kerääntyy tässä käteismaksumaailmassa ihan älyttömästi) ja keränneen niitä lattialta "I have much gold!" -tyylisesti molempiin kämmeniini (How I met your mother -tietäjät tietää) ja lopulta kolikoita etsiessäni olin siis löytänyt lattialta myös avaimen, jonka sit olin päättänyt innostuksissani ottaa mukaani. Jes. 

Raitasukka pääsi onneksi iskän olkapäille turvaan ihmismassalta.
Dinosaurusta pakoon olikin vähän vaikeampi päästä.

Tässä kuvassa näemme vappumeininkejä Kreuzbergistä. Kadut oli tupaten täynnä jengiä, ruoka- ja juomakojuista myytiin virvokkeita ja musiikki pauhas. Jonkun rokkilavan bassot kuului jo monta korttelia ennen tapahtumapaikkaa. Ihmiset hymyili ja meno oli vapautunutta ja iloista. Sit alkoikin tapahtua.

Vappu on Saksassa perinteinen ajankohta suurille mielenosoituksille ja äärioikeiston sekä -vasemmiston yhteenotoille. Tämän sain kuulla siis just ennen kuin näin kymmenittäin(ellei jopa sadoittain) poliisiautoja, sadoittain poliiseja - osa mellakkavarusteissa ja osa ihan perinteisessä poliisin virka-asussa, peräkkäin ainakin kolme suljettua U-bahn asemaa mellakka-aitojen ja vartijoiden ympäröimänä sekä ambulansseja ja paloautoja valmiina toimintaan. Jäätin seuraamaan mielenosoitusmarssia vähän kauempaa ja nähtiin, kuinka jengi heitteli pulloja ja pieniä "pommeja" (termistö hallussa, mutta eniveis paukahteli välillä lujaakin) kohti marssijoita, poliiseja ja toisellla puolella olevaa porukkaa. Yhtäkkiä huomattiin vaan, kuinka ihmiset alkavat juosta kohti meitä, ikäänkuin paeten jotain. Koska ei nähty jahtaajia, otettiin Margon ja Stefanien kanssa toisiamme käsistä kiinni ja lähdettiin kans juoksemaan karkuun. Juostiin hetki ja käännyttiin katsomaan, että ketä me oikein paetaan. Takaa tuli vaan lisää ihmisiä juoksuaskelin ja heidän perässään poliiseja kymmenittäin hyökkäysasemissa. Jatkettiin juoksua, koska aluksi näytti, että sinivuokot ottaa kiinni summanmutikassa kenet vaan saavat ja nähtiinkin, kun viidentoista poliisin joukko pisti yhden pojan kenttään, raudoitti sen ja otti mukaansa. Stefanie jutteli vieressä seuranneiden saksalaisten kanssa aiheesta ja kuulemma kiinniotettu poika oli heitellyt pulloja ja häirinnyt vappumeininkejä. Niinpä poliisit sitten päättivät näyttää koko juhlakansalle, että näin käy jos alkaa ryttyillä. 

Hyvä vapu ja hyvä meno!

Kuvassa Stefanie, Margo ja mä, sekä yritys ikuistaa Alexanderplatzin ihanat valot.

Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Ylihuomenna mun luokse saapuu Pauliina ja sitten varmaan koko homma lähtee ihan lapasesta. Katotaan mitenkä käy.

Heipat vaan teille, kyllä mää täällä vielä oon!